Teatteri

Teatteri on minulle tapa ajatella ja tuntea, sanoittaa maailmaa ja sen ilmiöitä, syy olla osa tätä yhteiskuntaa. Se on minulle merkityksellinen itsenään, taidemuotona. En kiellä sen hyvää tekevää vaikutusta, mutta en alista teatteria hyvinvoinnille tai terapialle. Tuo kaikki muu voi tulla katsojalle esityksen sivutuotteena. Taide herättää ajatuksia, nostattaa tunteita, ravistelee ihmistä ajattelemaan ja toimimaan toisin, ymmärtämään itseään ja kanssaihmistä, avartaa maailmankuvaa ja tuo nautintoa, tarjoaa tilaisuuden nauraa, mutta sallii myös kyynelten tulla. Taide on kokonaisvaltaista tuntemista ja läsnäoloa. Sellaista teatteria minä haluan tehdä ja katsojille välittää.

Teatteriin hurahdin jo lapsena näytellessäni lasten teatteriryhmässä. Näyttelijän ura harrastajateatterissa ammattilaisten ohjauksessa kesti parikymmentä vuotta. Minulle oli kuitenkin selvää jo nuorena tyttönä, että isona minusta tulisi ohjaaja. Teatterista tuli ammatti valmistuttuani filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta. Opiskelin teatterin ja draaman tutkimusta, kotimaista kirjallisuutta ja puheviestintää. Pro gradu -työssäni tutkin Niskavuori-näytelmien sarjaa ja siihen kirjoitettua valtaa, maahenkeä ja luvatonta erotiikkaa. Opiskeluaikoina ohjasin jo näytelmiä, Strindbergiä ja Smedsiä, mutta työkseni aloin ohjata vasta valmistuttuani.

Käytännön työkaluja hankin rutkasti draamakasvatuksen perus- ja aineopinnoista, jotka suoritin Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Samalla käsitykseni taiteen luonteesta muuttui. Ennen olin vimmalla ja palolla puhunut puhtaan taiteentekemisen puolesta ja pitänyt pedagogiikkaa luovuuden tappavana mörkönä. Draamakasvatus avasi silmäni ja sydämeni näkemään toisin – nuo kaksi, taide ja pedagogiikka – eivät sulje toisiaan pois, vaan kulkevat rinta rinnan. Ovat yhdessä enemmän ja siten antavat tekijälleen enemmän. Se tunne vahvistuu vuosi vuodelta.

Ohjaajana olen vaativa mutta reilu, näin luonnehti minua kerran eräs näyttelijäni. Työssäni tähtään korkealle, enkä tingi laadusta. Annan itsestäni parasta – vain siten voin huokaista tehneeni työni hyvin. Periksiantamattoman työn lisäksi leppoisa, lämmin huumorin hipaisema henki on työryhmässä asiaankuuluva, jotta yhdessä asetettuihin tavoitteisiin päästään. Olen ryhmää kuunteleva ja sen kanssa kommunikoiva ohjaaja, jolle näyttelijät eivät ole marionetteja, vaan teatteriperheen jäseniä.

Minulle mieluisin teatterin genre on draama, jossa asiasisältö – tunteet, ristiriidat, olosuhteet ja ilmiöt, kutovat kiinnostavan verkon. Jos kohdalle osuu älyä haastava ja nauruhermoja kutkuttava komedia, tartun siihenkin hanakasti. Oli kyseessä suru, nauru tai molemmat yhtä aikaa, esitetään aina tyylillä ja taidolla.  Asiasisällön lisäksi ohjausvimmaa ruokkivat myös tekstit, jotka dramaturgiansa puolesta tarjoavat haasteita ja mahdollisuuksia kokeiluun ja tyylittelyyn. Ilmiöitä ja aiheita olen saanut tutkia myös soveltavan teatterin keinoin työpajateatterin (Theatre In Education) menetelmiä käyttäen. Työpajateatteri antaa tekijöille ja erityisesti yleisölle mahdollisuuden tarkastella nähtyjä ja koettuja asioita yksityiskohtaisemmin, ja vain johonkin esityksen kohtaan keskittyen.